HaMi Paatunut pessimisti ja kyynikko ei joudu pettymään koskaan

Eurooppalaisia epäyhtälöjä II

  • Eurooppalaisia epäyhtälöjä II

EU on savijaloilla seisova talouskokeilu, jossa sekoitettiin sosialistista yhteisvastuuta, ja taustalla olevien olevien suurpankkien valtaa.

Kuinka yhteisvaluutta voisi toimia euromaiden erilaisien talouksien, hallintotapojen, työmoraalin ja rehellisyysperiaatteiden riemunkirjavassa tilkkutäkissä?

Yhteisvaluuttaa joudutaan yhteisvastuullisesti pönkittämään pakkotilanteessa tukemalla rapakuntoisia maita, ja siinäkin on tapahtunut vilppi. 

Tosiasiallisesti euromaiden tukipaketit eivät päätyneet elvyttämään kriisimaiden talouksia, vaan palasivat Saksan ja Ranskan suurpankeille vanhojen erääntyvien velkojen maksuina. Eli kyseessä on pankkituki samaisille suurpankeille, jotka alunperin yliluotottivat kyseiset maat kriisimaiksi. Lisäksi näiden suurpankkien aikoinaan ottamat vastuut ja riskit siirrettiin tukikarusellissa euroalueen veronmaksajien vastuulle kuristamaan tukia antavien maiden talouksia.

EU on pakottanut kriisimaat leikkamaan rajusti julkista talouttaan, se puolestaan on ajanut elinkeinoelämän alas ja työttömyyden ylös, velanmaksukyky heikkenee, ja tukien kautta velkataakka on vain kasvanut.

Euro toi EU:hun sosialistisen ulottuvuuden, ja se on omiaan näivettämään myös taloutensa kunnolla hoitaneet maat, kun niiden maksut ja vastuut kasvavat. Sen vuoksi, että ovat hoitaneet taloutensa kunnolla. Samaan aikaan ympäristössä kysyntä laskee.

EU on myös sumeilematta rikkonut sovitut periaatteensa. Bail out, jokaisen maan yksinvastuu omista veloistaan ilman muiden maiden tukivelvoitteita rikottiin heti ensimmäisen kriisin ilmaantuessa. Julkisen talouden sovitut alijäämärajat rikottiin ja unohdettiin heti, kun havaittiin, että kriisimaiden lisäksi niitä rikkovat myös EU:n suuret keskusvallat pienistä puhumattakaan.

Lisäksi Kyproksessa EU:n toimesta rikottiin koko markkinatalouden kivijalka - yksityisomaisuuden suoja.

EU:ta odottaa pitkäaikainen taloudellinen näivettyminen omien rakenteellisien mahdottomuuksiensa vuoksi, ja sitä edesauttaa rahapiirien rahanahneuksissaan harjoittama teollisten työpaikkojen ulkoistaminen lähinnä Kaakkois-Aasiaan, sekä jatkuva muuttovirta EU:n ulkopuolelta.

Toisena vaihtoehtona on komission kauhu, taloudellisien realiteettien pakottama euroalueen hajoaminen, mikä aikanaan myöhemmin tulee myös tapahtumaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Nopea mututuntuma on, että EU tulisi nykymuotoisena lopettaa. Syy on siinä, ettei se ole kovin ketterä. Mitä tehdään tällaisella turhakkeella?

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

Olen hieman eri mieltä.

Euroopan Yhteisö, sellaisena hyöty-yhteisönä kuin se perustettiin toisen maailmansodan jälkeen monen maan viisaiden vanhojen valtiomiesten (valtionaistenkin, en nyt muista?) ajatusten pohjalta, oli ja on edelleenkin ihan järkevä melko löyhänä eli maailman muutoksiin nopeasti reagoimaan kykenevänä organisaationa. Sen jäsenmäärän pitäisi kuitenkin pysyä hallittavan pienenä, eli EY:n "hyvän kauden" 6-12 jäsenmaan rajoissa. Ydin määräisi suunnan, ja ken haluaa liittyä näillä ehdoin voi sen toki tehdä... tai lähteä. Ydinsana on muutoskyky.

Sen sijaan EU-liittovaltio on ikikiikkujan kaltainen mahdottomuus. Historian aikaan sitä on monta kertaa toki yritetty väkivalloin, alkaen Rooman imperiumista Napoleon Bonaparten kautta aina natsi-Saksaan, mutta se ei ole stabiili eikä osa käyttää Euroopan voimatekijää, kulttuurien ja kielten kirjoa eli sitä kautta innovaatioiden ja ideoiden hedelmällistä sekasortoa hyväkseen. Jähmeä virkamiesparatiisi, mikä vastustaa valtaan päästyään kaikkia muutoksia, on ollut fataali erehdys. Ei oikeastaan ole yllätys vaan pikemminkin luonnonlaki, että noin 20 vuotta Maastrichtin erehdyksestä EU on akuutissa hajoamisvaarassa. Se ei ollut elinkelpoinen ensinkään, ja kaiken lisäksi tehtiin paljon virheitä - kuten on inhimillistä.

Miten pulaan jouduttiin? Vanhoilla kohtuullisen viisailla ja älykkäillä miehillä on kautta ihmiskunnan historian ollut unelmia luoda "erilaisista" utooppisia yhteisöjä jonkun kuningasajatuksensa ympärille. Mikään niistä ei ole ollut kovin pitkäikäinen edes silloin, kun lähtötilanteessa utopian perustanutta joukkoa on yhdistänyt jokin aate, tai edes jonkinasteinen yhteinen kulttuuri. Euroopassa yhtenäistä aatetta, kulttuuria tai kieltäkään ei ole. Etenkin kielikynnys tulee jatkossakin estämään kansojen yhteen kasvamisen - vain pienellä osalla ihmisistä on luontainen kyky oppia useita kieliä, eli ohittaa Euroopan kulttuurirajat lennossa ... ajatuksethan ovat eri maissa samankaltaisia, mutta niiden välittäminen epäonnistuu. Jos "Eurooppa 2050" haluttaisiin saada toimimaan pitäisi löytää yhteinen kieli - esimerkiksi Esperanto - ja sen juurtumista odotellessa ajaa nykyinen virkamieshimmeli alas, yksinkertaistaa, madaltaa hallintoa mahdollisimman paljon.

Jacques Delors tulee aikanaan olemaan eräs historian kirotuimmista miehistä, Delors ja hänen kaltaistensa lauma. EU:n synnyttämisestä olisi löydettävissä paljon epäselviä ja alhaisiakin päämääriä, 1990 tarjoutuneen historiallisen tilaisuuden hätäistä hyväksikäyttöä, lehmänkauppoja, laajaa harkitsemattomuutta. Unioni on rakennettu juoksuhiekan päälle. Kaiken lisäksi sen alullepanijat tulivat ahneiksi, eli jäsenvaltioiden määrää lisättiin tarkoituksella kaapata koko Eurooppa EU-lipun alle... vaikka Unionin päätöksentekorakennetta ei oltu muutettu 6-12 jäsenmaan sijaan käsittelemään 28 jäsenmaan hyvinkin ristiriitaisia tavoitteita. Keskittyisin tässä EU:n perinpohjaiseen arvottomuuteen, jopa matalaotsaisuuteen. Unioni on julmasti sanoiksi puettuna keskinkertaisuuden ylistyslaulu maailmanhistorian murroskauden keskellä, kun edes paras mahdollinen ei ehkä olisi piisannut. EU on todellisuudessa yhtä mahdoton kuin NL oli - oikeastaan surkeampi yritelmä.

EU:n keskeneräisyydestähän, sen hankalan päätöksentekoprosessin ratkaisuvaihtoehdoista, puhuttiin hyvän taloustilanteen vuosina paljon. Päätöksiä ei saatu aikaiseksi ollenkaan, tai tehtiin ehkä tunnistamattomiksi vesitettyinä - ja sekin aivan liian hitaan prosessin jälkeen. EU oli ohjauskyvytön. Perusongelmaa ei ratkaistu, ja nyt arvokriisin, talouskriisin ja sosiaalisen kriisin kautta poliittiseksi kriisiksi äitynyt tilanne on luultavasti mahdoton purkaa ajoissa. Kansalaisten luottamus menetetään lopullisesti, ja EU joutuu siksi seuraamusten kierteeseen. Kun katsomme tämänhetkisiä osaamattomia yrityksiä pitää Unioni vielä kasassa voi kaiken lisäksi jo pelätä, että murroksesta tulee väkivaltainen ja nopea.

Tämä on nyt tällainen simppelin kansalaisen tupakkiaskin kanteen (kuvainnollisesti) raapusteltu ajatuskuvio, suuri linja. Päivätasolla varmaan tulee olemaan "kohinaa" - muutama heilahdus positiiviseen suuntaan, mitkä peittävät alleen ikävän tosiasian, että heilahdukset kuvailtuun suuntaan ovat voimakkaampia, ja tragedia etenee. En ole nähnyt vielä minkäänlaista yritystäkään ryhtyä EU:ssa laajoihin sisäisiin uudistuksiin - päinvastoin se on nyt keskittynyt epätoivoisen viimeisen kouristuksensa, Ukraina-retken, katastrofin torjuntaan kun sen pitäisi hyväksyä, että homma meni päin mäntyä, ja siirtyä nopein askelein oman sisäisen tilanteensa pelastamiseen! Tilanne on nyt kriittinen siksi, että toimenpiteissä on väistämättä vitkaa (kvartaalitolkulla?!). Totuutta pitäisi vihdoin katsoa silmiin ja löytää Euroopan "sisu"-hetki.

EKP ryhtyi tuoreeltaan epätoivoiseen setelirahoitukseen - juuri koska Bryssel ei keskity olennaiseen, nopeasti hiipuvan luottamuksen palauttamiseen ehkä hyvinkin kipeillä välittömillä muutoksilla. Näkisin, että tilanne on vielä pelastettavissa nimenomaan kansalaisten uskoa tulevaisuuteen lisäävillä toimenpiteillä, joilla ostettaisiin aikaa miettiä rakenteellisia reformeja perustellisemmin, ja pistää toimeksi. Valitettavasti johtajuusvaje on nyt erittäin paha, mikä nostaa Tsipraksen kaltaisia henkilöitä pinnalle - Tsiprasillakaan ei ole vastauksia, paljon "retoriikkaa" sen sijaan kylläkin. Vaikea sanoa ehtisikö EU-komission täysremontti eli täyttäminen jäsenmaiden parhaimmilla mahdollisilla kriisijohtamisen taitajilla (liikemaailmasta kenties, mahdollisimman homogeenisena remonttijoukkona mikä pistää hösseliksi?). Nykykomissio seisoo tosiasiassa jarrupolkimella - kuvittelee vielä jotenkin pystyvänsä pelastamaan entisen, "jää makaamaan tuleen" niin kuin sanonta kuuluu - kun todellisuudessa tarvittaisiin tarkkaa ja nopeaa ohjailua, ja poliittisista näkökulmista piittaamatonta kaasun painamista (vahvaa talouskasvua eli TOIVOA), myös eliitin sitomista uudistuksiin (tämä siis jotta kansalaisten suuttumusta saataisiin rauhoiteltua, yhteiskuntarauhaa palautettua). Euro nykyisellään ei ole pelastettavissa koska sen tueksi tarvittu liittovaltio on tullut poliittisesti mahdottomaksi: suunnitelmia sen hallitusta purkamisesta oli jo 2012, ja nimenomaan alasajon (tai syrjään ajamisen, en nyt muista esiteltyjä vaihtoehtoja) pitäisi tapahtua yhteistuumin - näkisin yhteisvaluutan kiilana, mikä säilytettynä ennen pitkää halkaisee Unionin. Olisi aikoinaan kannattanut kuunnella kriittisiä talousviisaita...

Kriisiin ajautunut EU on alkanut käyttää diktatorisia otteita pelastaakseen liittovaltio-fantasiansa, muun muassa yrittänyt rajoittaa kansalaisten vapaata keskustelua. Taitava kriisijohto tekisi juuri toisin, muistaisi kuulostella soraääniä ja kritiikkiä, lisätä demokraattisuutta (tai ainakin demokraattisuuden harhaa). Emme haluaisi joutua tilanteeseen, että kriisiaikaa käytettäisiin perusteeksi rakentaa Eurooppaan hirmuvalta. Tällainen hirmuvalta kriisiin ajetun Unionin kautta näyttää olleen eräs EU-virkamiesten lempiajatus - mutta sellainen olisi varma keino räjäyttää tilanne. Uskon, että "back to basics"-polkua myöten, periaatteellisesti toimimalla (toisin kuin Yhdysvallat), keskusvaltaa taas jäsenmaille luovuttamalla, jonkinlainen ydin yhteisöllistä Eurooppaa on vieläkin pelastettavissa.

Kukaan ei voi tosissaan haluta, että Eurooppa päästettäisiin pirstaloitumaan hallitsemattomasti.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Mistä EU-utopia kumpusi?
Eräs näkemys tiedostamattomasta Neuvostoliiton kloonista:

http://hami.puheenvuoro.uusisuomi.fi/109116-euroop...

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

Veit sanat suustani jo kesäkuussa 2012 :)

Olen kuitenkin hieman eri mieltä, eli alunperin usean Keski-Euroopan maan viisaiden mietiskelemä ja sittemmin toteutettu löyhä eli muutoksiin reagoimaan pystyvä hyöty-yhteisö EY oli hyvä, ja monet sen puitteissa Euroopan yhteen hitsaamiseen tähdänneet toimet onnistuneita. Samankaltaisuutta NL:n kanssa varmaan oli joiltain osin, kun yhteistyön järjestämistavoissa ei nyt niin suurta variaatiota ole. Olihan NL:kin mitenkuten toimiva (no jaa) multikulturelli yhteisö - sen(kin) kohtaloksihan muodostuivat prestiisiprojektit kuten hirvittävän kallis Siperian rata, eli liiton hajoamiselle oli yhtä lailla taloudellisia (mahdottomuutta) syitä kuin poliittista muutosta. Samaa arvokriisin -> talouskriisin -> sosiaalisen kriisin -> poliittisen kriisin rataahan EU:in nyt etenee. Enkä tarkoita vähäisimmässäkään määrin ihailla Neukkulaa, mikä ainakin minun aikanani oli jo hukannut idealisminsa ja lähtenyt ajelehtimaan kohti kaputtiaan.

Hyvän idean byrokratisoitumisesta - jähmettymisestä - voisi ehkä puhua? Euroopan kehitys hyöty-yhteisöstä kohti poliittista keskusvaltaista unionia oli virkamiesten "märkä päiväuni" (jos vakavaa asiaa maustaisi hieman huumorilla: näin vaan käy kun menee liian hyvin). Valitettavastihan rakenteita ei oltu miten rukattu sille uusien jäsenmaiden tulvalle mikä alkoi 1990-luvun alun systeemimullistuksista. Delorsin onneton valinta oli myös, että Unionia alettiin rakentaa liikemaailman toiveiden mukaisesti (esimerkiksi European Roundtable of Industrialists) ohittaen kansalaisten kautta viimein tuleva valtuutus. Valitettavasti en ole ehtinyt lukea aiheen ympäriltä olevaa kirjallisuutta - tämän minulle hyvinkin rakkaan yhteisen Euroopan unelmahan muuttui vasta joitain vuosia sitten painajaiseksi. Vähän (eikä aina niin vähääkään) pehmosia minä siis kirjoittelen.

Sääli, että aika ei kesäkuussa 2012 vielä ollut valmis katsomaan tätä EU-projektia syvälle silmiin. Itsekin aloin vasta 2010-2011 tajuta, säikähtää: "härregyyd, heillä ei ollut plaania". Onhan tietysti niinkin, että Eurooppa nukkui 1990-luvulta (jo vähän sitä ennen) alkaneen niin teknisen kuin taloudellisen rajun muutosvaiheen ohi omaa erinomaisuuttaan ihastellen. Globalisaatio ei minun mielestäni ole mörkö mutta on totta, että teolliset laatutyöpaikat ovat harventuneet Euroopassa (teknisen kehityksen myötä korvausinvestoinnitkin vähensivät niitä), ja tilalle on tullut jalostamattomia palvelualan "McJob":eja, pätkätöitä... niin, ja hillitön hallinnollinen vesipää länsimaita vaivaavan raskaan byrokratian muodossa. Byrokraatti ei luo, ei uudista, vaan säilyttää vain itsensä ja kerää samankaltaisia byrokraatteja lisää ympärilleen - hieman samankaltainen mekaniikka kuin on putkitukoksen syntymisessä, jos yrittäisi viljellä hieman huumoria.

Surullisintahan tässä on, että yhteisen Euroopan korjaamisen tilaisuuksia on ohitettu jo aivan liian kauan, ja että yhteisön toimintakykyä palauttava saneeraus tuntuisi olevan nykytilanteessa jo erittäin vaikea toteuttaa.

Toimituksen poiminnat